Toimitusjohtajan katsaus

jaakko kangasniemi
 

 

Vuonna 2015 ymmärrys vastuullisesti toimivien yritysten merkityksestä kehitykselle löi läpi sekä kansainvälisesti että kotimaassa.

Addis Abeban kehitysrahoituskokous heinäkuussa 2015 korosti yksityisten investointien roolia. Syyskuussa maailman maat sopivat kestävän kehityksen tavoitteista (Agenda 2030) todeten, että niiden saavuttamiseen tarvitaan mukaan myös yrityksiä. Joulukuussa Pariisin ilmastokokous peräsi massiivisia investointeja uusiutuvaan energiaan ja energiansäästöön ja totesi, että varsinkaan kehitysmaissa julkiset varat eivät riitä alkuunkaan, vaan avainasemassa ovat yritysten investoinnit.

Suomen kehityspoliittisessa keskustelussa tarve edistää yritysten vastuullisia investointeja oli todettu jo pitkään, mutta kehitysyhteistyön käytännössä tämä oli näkynyt vain vähän. Toukokuussa 2015 muutos tuli rymisten. Uuden hallituksen ohjelma korosti kehityspolitiikassa yksityisen sektorin roolia ja lupasi investoida yritysten investointien vauhdittamiseen kehitysmaissa. Eduskunta hyväksyi Finnfundin pääomankorotusta koskevat päätökset joulukuussa.

Valitettavasti pitkään kaavailtu ja yli puoluerajojen tuettu lisäpanostus ajoittui hetkeen, jolloin muusta kehitysyhteistyöstä leikattiin rajusti. Julkisuudessa syntyi vastakkainasettelu. Finnfundin pääomituksen nähtiin olevan pois kehitysyhteistyötä tekeviltä kansalaisjärjestöiltä. Aiheellinen huoli järjestöjen asemasta sai monet kyseenalaistamaan sitä, mitä yritysten investoinnit voivat kehityksen hyväksi tehdä.

Finnfundin näkökulmasta tilanne oli ikävä. Järjestöissä ja muualla kehitysyhteistyön piirissä tehdään tärkeää työtä, jota arvostamme. Eri toimijoilla on usein samat tavoitteet, mutta eri keinot. Kaikkia tarvitaan.

Perinteisen kehitysyhteistyön ajatuksena on usein rakentaa kehitysmaiden kouluja, klinikoita ja muita hyviä asioita suomalaisten rahallisella tuella, kehittää palveluja tai esimerkiksi edistää demokratiaa. Finnfundin sijoituksissa taas on ideana saada kehitysmaiden ihmisten tuottavuutta ja tuloja ylös niin että he voivat itse rahoittaa omat koulunsa ja klinikkansa. Lisäksi meidän tulee tehdä se kannattavasti niin, etteivät rahat kulu, vaan ne voidaan kierrättää yhä uusiin kohteisiin.

Monet yritysten hankkeista parantavat köyhien ihmisten elämisen ehtoja varsin suoraan. Vuonna 2015 Hondurasiin valmistuneen aurinkovoimalan myötä jo yli miljoona ihmistä monessa eri maassa saa sähköt kotiinsa voimalaitoksista, joiden rakentamista Finnfund on rahoittanut. Heille käryttävän kerosiinilampun korvaaminen sähkövalolla tuo puhtaampaa sisäilmaa, parempia opiskelumahdollisuuksia lapsille ja paljon muuta.

Vielä ilmeisemmin elinoloja on parantanut lääketehdas UCL Keniassa. Finnfundin rahoituksen turvin se nosti laatunsa kansainväliselle tasolle ja moninkertaisti vuosituotantonsa miljardiin pilleriin. Koska afrikkalaisten kuluttajien vaihtoehdot ovat usein huonoja tai kalliita, UCL on varovaisestikin arvioiden pelastanut tuhansia ihmishenkiä.

Suomalaisia veroeuroja hankkeessa ei kulunut. Finnfund myi osakkuutensa vuonna 2015 ja sai kymmenen vuotta sitten sijoittamansa rahat tuottoineen takaisin. Ja niin kuin yrityshankkeissa yleensä, irtautuminen ei merkitse hankkeen loppumista vaan askelta eteenpäin. Tehdas, joka rakennettiin paljolti Finnfundin rahoituksella, tuottanee osaavan ostajan käytössä entistäkin enemmän lääkkeitä ja kehitysvaikutuksia.

Yrityshankkeissa kehitysvaikutukset ovat usein myös välillisiä. Jos hanke tuottaa kahvia tai kenkiä vientiin tai palvelee turisteja tai oman maan vaurasta väestönosaa, sen ansio köyhyyden vähentämisessä ei tule siitä, mitä se tuottaa vaan siitä, miten tuotanto tuo työtä ja toimeentuloa, kehittää vientiä ja veropohjaa. Näitäkin hankkeita tarvitaan köyhyyden kestävään vähentämiseen. Mikään maa ei pysty tuottamaan kaikkea tarvitsemaansa itse. Vientiä tarvitaan, jotta tuontilaskut saadaan maksettua.

Työtä, toimeentuloa ja säällisiä elinoloja pitäisi tarjota myös niille, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan ja odottelevat tilanteen parantumista naapurimaissa. Suomessa tämä tajuttiin vuonna 2015, kun sadat tuhannet Syyrian ja Irakin konflikteja paenneet pyrkivät Välimeren yli Eurooppaan. Monissa Afrikan maissa pakolaisia on suhteessa paljon enemmän, samalla kun kansainvälistä tukea heistä huolehtimiseen on paljon vähemmän.

Jos kotiin ei voi palata, useimmat pakolaiset haluaisivat löytää mahdollisuuksia lähialueilta. Kun kyse on usein maista, joiden resurssit ovat rajalliset ja kun kansainvälinen tuki pakolaisten auttamiseen on niukkaa, olisi tärkeää, että pakolaiset voisivat kohentaa elämisensä ehtoja omalla työllään. Se taas edellyttää investointeja työpaikkojen luomiseen ja talouden perusrakenteisiin.

Finnfundin mahdollisuuksia toimia pakolaiskriisiin maissa parannettiin syksyllä 2015. Vuonna 2016 valmistuu useita Finnfundin osittain rahoittamia aurinkovoimaloita Jordaniaan. Se on maa, jossa sähköä tarvitaan nopeasti lisää, kun rajojen yli on tullut lyhyessä ajassa miljoona pakolaista Syyriasta ja Irakista.


Laajemminkin uusiutuva energia on Finnfundille tärkeä painopiste. Öljyn hinnan romahdus vuonna 2015 haastoi uusiutuvaa energiaa, mutta Finnfundin hankkeet ovat kestäneet tilanteen hyvin. Teknologian paraneminen ja halpeneminen tukee etenkin aurinkovoiman kilpailukykyä. Väliaikaisista notkahduksista huolimatta suunta on kivihiilestä ja öljystä uusiutuvaan energiaan, jossa suomalaisilla on paljon osaamista ja annettavaa. Vauraimmissa ja vakaimmissa kehitysmaissa uusiutuvaan energiaan on jo hyvin tarjolla kaupallista rahoitusta, mutta haastavammilla markkinoilla kehitysrahoittajat ovat avainasemassa.

Kiitän Finnfundin asiakkaita, henkilöstöä ja muita sidosryhmiä hyvästä yhteistyöstä vuonna 2015.

Jaakko Kangasniemi 
toimitusjohtaja