Johtokunnan toimintakertomus

Tehtävä ja strategia 

Finnfund, viralliselta nimeltään Teollisen yhteistyön rahasto Oy, on valtioenemmistöinen erityisrahoitusyhtiö, joka kuuluu ulkoasiainministeriön hallinnon­alaan ja toteuttaa kehityspoliittista erityistehtävää. Yhtiön tarkoituksena on edistää kohdemaidensa taloudellista ja sosiaalista kehitystä rahoittamalla yksityi­sen sektorin hankkeita, joihin liittyy suomalainen intressi. Finnfund on kaupallista rahoitusta täydentävä riskirahoittaja, joka toimii itsekannattavasti. Finnfund kohdistaa pääosan rahoituksestaan matalatuloisiin ja alemman keskitulotason kehitysmaihin, rakentaa siltoja suomalaisen osaamisen ja kehitys­maiden tarpei­den välille ja panostaa katalysoimiensa kehitysvaikutusten kasvattamiseen.

Vuonna 2012 yhtiön strategista suuntaa tarkennettiin siten, että jatkossa Finnfund ottaa osin vuonna 2012 hyväksytyn erityisriskirahoituksen avulla aiempaa aktiivi­semman, katalyyttisemman ja riskipitoisemman roolin potentiaalisilta kehitys­vaikutuksiltaan erinomaisissa hankkeissa tinkimättä kuitenkaan itse­kannat­tavuuden vaatimuksesta.

Rahoitus- ja investointitoiminta

Yleinen taloudellinen epävarmuus vähensi erityisesti suomalaisten yritysten investointihalukkuutta vuoden 2012 aikana. Tämä heijastui Finnfundin toimintaan hankkeiden alhaisena kappalemääränä ja pienenä kokona. Tästä huolimatta päätöksiä tehtiin hieman edellistä vuotta enemmän eli 18 kappaletta (14 kappaletta vuonna 2011), yhteensä 56 miljoonaa euroa (33 miljoonaa euroa).

Hanketuotannon alhainen määrä selittyy kysynnän heikkouden lisäksi myös sillä, että päätökseen viedyt hankkeet sisälsivät lähes poikkeuksetta elementtejä, jotka tekivät niiden valmistelusta työlästä. Peräti 72 prosenttia hankkeista kappalemääräisesti olikin sellaisia, että Finnfundin osallistumisella katsottiin olleen merkittävää lisä­arvoa.

Päätöksistä 61 prosenttia (100 prosenttia) kohdistui vähiten kehittyneisiin, matalan tulotason tai alemman keskitulotason maihin. Erityisesti yhteishankkeet suomalaisten yritysten kanssa kohdistuivat pääsääntöisesti ylemmän keskitulotason kehitysmaihin. Vähiten kehittyneiden ja matalan tulotason maiden osuus oli 42 prosenttia (53 prosenttia) euro­määräisesti ja 39 prosenttia (36 prosenttia) kappalemääräisesti tarkasteltuna. Sijoituspäätösten kohdemaajakaumassa tapahtunut muutos kertoo rahoituksen kysynnästä ja pitkään valmistelussa olleiden hankkeiden etenemisestä päätöksenteko­vaiheeseen kertomuskaudella.

Päätöksiä osakepääomasijoituksista tehtiin 4 (4), joista 1 oli lisä­sijoitus olemassa olevaan hankkeeseen, ja sijoitusten yhteenlaskettu arvo oli 3,4 miljoonaa euroa (8 miljoonaa euroa). Yhteen näistä hankkeista myönnettiin lisäksi investointilainaa. Kaikkiaan investointilainapäätöksiä tehtiin 10 (6) arvoltaan yhteensä 33,8 miljoonaa euroa (12 miljoonaa euroa). Välirahoi­tukseksi laskettavia rahoituspäätöksiä tehtiin 1 (2), yhteensä 1,1 miljoonaa euroa (3 miljoonaa euroa) ja rahastosijoituspäätöksiä 3 (2), yhteensä 17,6 miljoonaa euroa (10 miljoonaa euroa).

---

Kappalemääräisesti tarkasteltuna 6 (7) rahoituspäätöstä kohdistui Aasiaan. Näiden päätösten euromääräinen arvo oli 13,4 miljoonaa euroa (13 miljoonaa euroa) eli 24 prosenttia (38 prosenttia) kokonaismäärästä. Afrikkaan kohdistuvia päätöksiä tehtiin edellisen vuoden tavoin vain 4, ja niiden euro­määräinen arvo oli 10,4 miljoonaa euroa (14 miljoonaa euroa) eli 19 prosenttia (42 prosenttia) kokonaismäärästä. Latinalaisen Amerikan osuus tehdyistä päätöksistä kasvoi euromääräisesti 35 prosenttiin (0 prosenttia) eli 19,7 miljoonaan euroon (0 euroa). Vastaava kappalemäärä oli vain 3 hanketta (0). Lopuista viidestä päätöksestä 2 (0) kohdistui Valko-Venäjälle ja 3 (2) useampaan maanosaan sijoittaviin yhtiöihin tai rahastoihin. Kiinaan kohdistuvia hankkeita tehtiin 2 (3).

Maksatusten määrä nousi 59 miljoonaan euroon edellisen vuoden 43 miljoonasta eurosta. Maksa­tuksista 28 miljoonaa euroa (17 miljoonaa euroa) kohdistui matalan tulotason maihin, 9 miljoonaa euroa (23 miljoonaa euroa) alemman keskitulotason maihin, 11 miljoonaa euroa (2 miljoonaa euroa) ylemmän keskitulotason maihin ja 11 miljoonaa euroa (1 miljoonaa euroa) Venäjälle.

Finnfund on aktiivisesti mukana vuonna 2004 perustetussa eurooppalaisten kehitysrahoittajien ja Euroopan investointipankin yhteisrahoitusyhtiö European Financing Partnersissa (EFP) sekä samojen toimijoiden ja ranskalaisen kehitys­rahoittaja AFD:n vuonna 2011 perustamassa Interact Climate Change Facilityssä (ICCF). ICCF sijoittaa ilmastonmuutosta hillitseviin hankkeisiin, mm. uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuusprojekteihin. EFP teki vuoden 2012 aikana 11 (4) positiivista peri­aatepäätöstä eri hankkeista. Näistä kolmesta tehtiin myös lopul­linen investointi­päätös ja yksi periaatepäätös peruutettiin. Finnfundin maksa­tukset EFP:n hankkeisiin olivat vuoden 2012 aikana vain 0,04 miljoonaa euroa (1,1 miljoonaa euroa). ICCF on tehnyt vuoden 2012 aikana 6 positiivista periaate­päätöstä (3). Lopullisia sijoituspäätöksiä tehtiin 5 kappaletta (1). Finnfundin maksatukset ICCF:n hankkeisiin olivat vuoden 2012 aikana noin 1,1 miljoonaa euroa (ei maksatuksia vuonna 2011).

Maksamattomien investointisitoumusten määrä vuoden 2012 lopussa oli 86 miljoonaa euroa (108 miljoonaa euroa). Tämän lisäksi oli 60 miljoonan euron edestä investointi­päätöksiä, jotka eivät vielä olleet edenneet sopimusvaiheeseen (64 miljoonaa euroa).

Kehittäminen ja painopisteet

Syyskaudella 2012 Finnfund julkaisi ensimmäisen yritysvastuuraporttinsa vuodelta 2011 valtioneuvoston 3.11.2011 antaman omistajapolitiikkaa koskevan periaatepäätöksen edellyttämällä tavalla. Raportti on luettavissa yhtiön internet-sivuilla.

Vuoden 2011 aikana kehitysvaikutusten arviointiin kehitetty työkalu otettiin koe­käyttöön vuoden 2012 aikana ja sen avulla arvioitiin kaikki johtokuntaan viedyt hankkeet. Työkalun testaamista jatkettiin myös aiemmin tehtyihin hankkeisiin tarkoituksena kalibroida työkalun eri toimialoja varten kehitetyt versiot keskenään yhteismitallisiksi. Työkalun tarkoituksena on tunnistaa ja jossain määrin kvanti­fioida hankkeiden tärkeimmät kehitysvaikutukset läpinäkyvällä tavalla. Työkalulla mitattavat asiat ja sen toimintalogiikka esiteltiin johtokunnalle loppusyksyllä ja sen varsinainen käyttöönotto hyväksyttiin. Tämän seurauksena joulukuun johtokunnan sijoitusmuistioissa oli ensimmäistä kertaa mukana kehitysvaikutusarvion sisältävä liite.

Finnfundin asiakasyhtiöille lähetettiin vuonna 2012 jo toisen kerran kehitys­vaikutustietojen kyselylomake, jonka avulla kerättiin tietoa hankeyhtiöiden työ­paikkojen määrästä, yhtiöiden maksamista veroista ja veroluonteisista maksuista sekä hankkeiden aikaansaamista vaihtotasevaikutuksista vuonna 2011. Lomak­keen palautti 97 prosenttia toimivista hankeyhtiöistä. Kerättyjen tietojen mukaan kyselyyn vastanneet Finnfundin asiakasyhtiöt työllistivät vuonna 2011 suoraan 44 622 henkilöä, joista 5 493 oli naisia ja epäsuorasti 370 974 henkilöä, joista 37 414 oli naisia. Yhtiöt maksoivat vuonna 2011 toimintamaissaan veroja ja veroluonteisia maksuja nettomääräisesti yhteensä 922,5 miljoonaa euroa ja niiden vaihtotasevaikutus oli 264,5 miljoonaa euroa.

Vuonna 2012 jatkettiin edelleen projektia ympäristö- ja yhteiskuntavaikutusten arvioinnin ja raportoinnin toimintamenetelmien ja prosessin kehittämiseksi. Työ jatkuu edelleen kuluvana vuonna. Finnfundin rahoitusprosessin kuvaus päivitettiin kuvastamaan organisaatiomuutoksen jälkeistä tilannetta.

Yhteydenpitoa suomalaisiin yrityksiin jatkettiin aktiivisesti. Tavoitteena on, että kehitysmaiden kannalta hyödyllistä toimintaa harjoittavat yritykset olisivat tietoisia kehitysmaiden markkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista ja Finnfundin toimin­nasta kehitysmaahankkeiden rahoittajana.

Yhteistyö muiden eurooppalaisten kehitysrahoittajien (EDFI – European Development Finance Institutions) kanssa jatkui aiempien vuosien tapaan sekä konkreettisten hankkeiden että yhtenäisten ja yhtenäistyvien toimintamenetelmien kautta. Konkreettisia esimerkkejä tällaisesta yhteistyöstä ovat eurooppalaisten kehitysrahoittajien ja Euroopan Investointipankin yhteisrahoitusyhtiö EFP (European Financing Partners), jonka investointikomitean puheenjohtajuus oli Finnfundilla vuoden 2012 syksyyn saakka, sekä Afrikan hotellihankkeita rahoit­tava pohjoismaisten kehitys­rahoittajien pääosin omistama yhteisyritys Afrinord. Yhteistyötä tehtiin merkittävästi myös useissa yksittäisissä hankkeissa.

Finnpartnership-liikekumppanuusohjelma

Finnfund hallinnoi kesäkuussa 2006 käynnistettyä ulkoasiainministeriön rahoit­tamaa Finnpartnership-liikekumppanuusohjelmaa. Kilpailutuksen tuloksena Finnfund jatkaa hallinnointia vuoden 2013 loppuun saakka, jonka aikana pyritään päättämään ohjelman jatkosta. Finnpartnershipin palveluiden avulla pyritään lisäämään suomalaisten ja kehitysmaayritysten välistä kaupallista yhteistyötä, edistämään kehitysmaiden taloudellista kasvua, monipuolistamaan niiden tuotantoa ja viennin rakennetta sekä muutenkin palvelemaan kohde­maiden kehitystä.

Finnpartnership tarjoaa neuvontaa ja liikekumppanuustukea suomalaisyritysten ja muiden suomalaisten toimijoiden kehitysmaihin suuntautuvien, liike­taloudellisesti kannattavien hankkeiden suunnittelu-, kehitys- ja toteutusvaiheisiin, teknologian ja ratkaisujen pilottihankkeisiin sekä ammattikoulutukseen ja tukeen paikalliselle koulutukselle.

Liikekumppanuustuki on lähtökohtaisesti de minimis −säännösten piirissä. De minimis –sääntelyllä tarkoitetaan yrityksille myönnettyä valtiontukea, jonka määrä ei kolmen vuoden aikana ylitä 200 000 euroa, ja jota ei tarvitse ilmoittaa tai rapor­toida EU:n komissiolle.

Finnpartnershipin palveluihin kuuluu myös kehitysmaayrityksille suunnattu matchmaking-palvelu suomalaisten liikekumppanien löytämiseksi. Matchmaking-palvelua ovat käyt­täneet myös suomalaiset yritykset, jotka etsivät liikekump­paneita kehitysmaista.

Vuonna 2012 käsiteltiin 97 liikekumppanuustukihakemusta, mikä on noin 24 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuotena. Keskimääräisesti vuosittain on käsitelty 102 hanketta. Myönteisiä tukipäätöksiä tehtiin 77 kappaletta (114). Myön­netty kokonais­tuki oli 2,4 miljoonaa euroa (3,9 miljoonaa euroa).

---

Vuoden 2012 euromääräisestä tuesta 31 prosenttia kohdistui vähiten kehittyneisiin ja muihin matalan tulotason maihin ja 35 prosenttia alemman keskitulotason maihin. Tukea myönnettiin Aasiaan 66 prosenttia, Afrikkaan 18 prosenttia, Eurooppaan 5 prosenttia ja Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibialle kohdistuviin hankkeisiin 11 prosenttia.

Vuonna 2012 tehtiin maksatuksia vuosina 2010, 2011 ja 2012 myönnetyistä tuista. Liikekumppanuustukea maksettiin 55 hankkeeseen yhteensä 1,0 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 päättyneistä ja maksatusta hakeneista hankkeista noin 67 prosenttia on johtanut pitkäaikaisen liiketoiminnan aloittamiseen tai päätökseen liike­toiminnan aloittamisesta, 19 prosenttia on keskeneräisiä ja loput noin 14 prosenttia eivät toteudu.

Vuoden 2009 liikekumppanuustuen saajat jättivät vuoden 2012 aikana viimeiset seurantaraporttinsa. Raportin jättäneille 52 yritykselle maksettiin liikekump­panuustukea yhteensä 1,5 miljoonaa euroa vuosina 2009-2011. Seurantaraportoinnin perusteella lähes puolet yrityksistä on kolmen vuoden jälkeen toiminnassa. Nämä yritykset ovat inves­toineet kehitysmaihin yhteensä 35,7 miljoonaa euroa, eli yli kaksi­kymmentäneljä kertaa maksetun liikekumppanuustuen verran. Yhteenlaskettu suora ja epäsuora työllistämis­vaikutus on noin 1 672 henkilöä.

Matchmaking-palveluun saapui vuonna 2012 yhteensä 129 liiketoiminta-aloitetta kehitysmaayrityksiltä. Palvelussa on vuosina 2006–2012 ollut rekisteröitynä yhteensä 445 aktiivista hakemusta, joista noin 23 prosenttia on palvelun avulla tavoit­tanut suomalaisen potentiaalisen kauppakumppanin tai vastaavan. Näistä 14 prosenttia on jo edennyt konkreettiseen yhteistyöhön.

Riskienhallinta

Finnfundin johtokunta vahvistaa riskienhallinnan periaatteet ja siinä käytettävät välineet. Yhtiön toimiva johto vastaa riskienhallinnan toteuttamisesta johtokunnan vahvistamien ohjeiden mukaisesti. Yhtiön varain- ja riskienhallintaa koskeva ohjeistus päivitettiin vuoden 2012 aikana, mutta oleellisia muutoksia riskien­hallinnan periaatteisiin ei tehty.

Yhtiön toiminta on lähtökohtaisesti tavanomaista riskialttiimpaa. Riskienhallinta muodostuu riskien tunnistamisesta, riskien katta­misesta ja raportoinnista yhtiön hallintoelimille.

Finnfundin toiminta-ajatukseen kuuluu hankeriskien ottaminen, mikä otetaan huomioon rahoitusehdoissa ja jota aktiivisesti seurataan ja pyritään hallitsemaan sijoitusaikana. Riskinotto merkitsee myös sitä, että osa sijoituksista osoittautuu tappiollisiksi, mutta sijoitukset pyritään hinnoittelemaan niin, että riskinotolle saadaan katetta ja hajauttamaan siten, etteivät yhtiön toimintaedel­lytykset vaarannu. Keskeinen hankeriskien arvioinnin ja seurannan väline on Finnfundin itse kehittämä hankkeiden riski­luokitusjärjestelmä, joka on ollut käytössä vuodesta 2005. Kaikki Finnfundin sijoitussalkussa olevat hankkeet riskiluokitetaan vähin­tään kerran vuodessa ja tarvittaessa useamminkin, jos riskitason arvioidaan muuttuneen.

Ulkoasiainministeriö on 8.10.2012 päättänyt erityisriskirahoituksen käyttöön otta­misesta sijoitusriskin jakamiseksi Suomen valtion ja Finnfundin välillä. Erityis­riskirahoitus perustuu valtioneuvostossa 20.9.2012 hyväksyttyyn tappionkorvaus­sitoumukseen, jonka nojalla valtio on sitoutunut korvaamaan Finnfundille enintään 60 prosenttia erityisriskirahoituksen piiriin sitoumuksen voimassaoloaikana otetuista hank­keista aiheutuvista luotto- ja sijoitustappioista. Tappionkorvaussitoumus ja ulkoasiainministeriön päätös ovat voimassa 31.12.2015 asti.

---

Päätöksen hankkeen ottamisesta erityisriskirahoituksen piiriin tekee Finnfundin johtokunta. Erityisriskirahoituksen piiriin voidaan hyväksyä kehitysvaikutuksiltaan erityisen potentiaalisia hankkeita, jotka kohdistuvat matalan tai alemman keski­tulotason maihin ja jotka muutoin olisivat liian riskialttiita Finnfundin rahoitettaviksi.

Vuonna 2012 johtokunta päätti kahden hankkeen ottamisesta erityisriski­rahoituksen piiriin. Näiden sijoituspäätösten yhteenlaskettu arvo on 5,7 miljoonaa euroa. Tappionkorvaussitoumuksen enimmäismäärä on 50 miljoonaa euroa ja sen nojalla korvausta voidaan hakea enintään 5 miljoonan euron arvosta vuodessa.

Korko- ja valuuttariskien osalta periaate on, että ne tunnistetaan ja niiltä suojaudutaan. Koska yhtiön sijoitukset suuntautuvat kehittyviin maihin ja ovat usein paikallisessa valuutassa, on valuuttakurssiriskin hallinta poikkeuksellisen haas­tavaa. Luotonantoon liittyvät korko- ja valuuttariskit pyritään kattamaan kokonaan ja koko sijoitusajaksi. Osakepääoma- ja rahastosijoituksiin liittyvien valuuttariskien hallitseminen on vaikeampaa. Yleisperiaat­teena on, että tapauskohtaisesti kate­taan sellaiset valuuttapositiot, jotka ovat varmoja tai vähin­tään todennäköisiä ja joiden suojaaminen on mahdollista saavutettavaan hyötyyn nähden kohtuullisin kustannuksin.

Likviditeettiriskin hallitsemiseksi Finnfund ylläpitää ennustettuun maksatusvolyymiin nähden riittävää likviditeettiä. Taseessa olevan likviditeetin lisäksi Finnfundilla on käytettävissään luottolimiittejä kotimaisissa pankeissa sekä vuonna 2010 perustettu 100 milj. euron yritystodistusohjelma. Kesäkuussa 2012 Finnfund teki sopimuksen 50 miljoonan euron komittoidusta luottolimiitistä viideksi vuodeksi Nordea Pankin kanssa.

Luotonottoon liittyvää jälleenrahoitusriskiä hallitaan ylläpitämällä riittävän laajaa rahoittajaryhmää sekä monipuolista instrumenttivalikoimaa. Lisäksi pyritään siihen, että luotonotosta vähintään puolet on pitkäaikaista. Kertomusvuoden lopussa korollisten velkojen keskimääräinen jäljellä oleva laina-aika oli vajaa 2 vuotta.

Vuoden 2012 aikana yhtiö on ryhtynyt entisestään parantamaan valmiuttaan tietoturvariskien tunnistamiseksi, hallitsemiseksi ja torjumiseksi.

Tulos ja tase

Tulos vuodelta 2012 oli noin 1,2 miljoonaa euroa voitollinen (noin 9,2 miljoonaa euroa). Onnistuneita irtautumisia ajoittui raportointikaudelle edellistä vuotta vähemmän. Tulosta rasittavat sekä budjetoitua että edellisvuotista suuremmat arvonalen­tumis­tappiokirjaukset. Korkotasot ovat pysyneet alhaisina, mikä on pitänyt sijoituslainojen ja likviditeetin tuoton vaatimattomana. Toimintakulut toteutuivat budjetoitua alhaisempina. Tulos oli edellistä vuotta heikompi, mutta budjetoidun mukainen ja tasoltaan tyydyttävä.

Tuotot

Sijoituslainojen korkotuotot olivat 6,6 miljoonaa euroa (6,8 miljoonaa euroa) ja osinkotuotot 3,1 miljoonaa euroa (1,5 miljoonaa euroa).

Sijoitusten myyntivoittoja saatiin 2,2 miljoonaa euroa (10,0 miljoonaa euroa). Rahasto­sijoituksista kirjattiin tuottoja 1,1 miljoonaa euroa (ei tuottoja vuonna 2011). Muut rahoitustuotot olivat 1,0 miljoonaa euroa (1,4 miljoonaa euroa) ja ne muodostuivat pääasiassa järjestely­palkkioista, sitoumusmaksuista ja muista rahoituspalkkioista.

---

Sijoitus­­toiminnan tuotot olivat yhteensä 14,1 miljoonaa euroa, joka on 25 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna (18,7 miljoonaa euroa).

Likvidivarojen korkotuotoksi muodostui 0,3 miljoonaa euroa eli ne säilyivät jokseenkin edellisen vuoden tasolla (0,4 miljoonaa euroa). Valuuttakurssivoitot olivat 5,7 miljoonaa euroa (9,8 miljoonaa euroa) ja -tappiot 5,5 miljoonaa euroa (10,0 miljoonaa euroa).

Muut tuotot olivat 1,2 miljoonaa euroa (1,4 miljoonaa euroa) ja ne muodostuvat suurelta osin Finnpartnership-liikekumppanuusohjelman hallinnoinnista saaduista palkkioista.

Arvonalentumistappiokirjaukset

Uusia yksilöllisiä arvonalentumistappiokirjauksia tehtiin 6,9 miljoonaa euroa (5,9 miljoonaa euroa), joka on noin 2,5 prosenttia sijoitusomaisuuden tasearvosta kerto­mus­vuoden lopussa (2,3 prosenttia).

Vuonna 2012 palautui aikaisemmin tehtyjä yksilöllisiä arvonalentumis­tappio­kirjauksia 1,2 miljoonaa euroa (3,0 miljoonaa euroa).

Ennen vuotta 2005 tehtyihin maksatuksiin kohdistuvia ns. ryhmäkohtaisia arvonalentumistappiokirjauksia purkautui vuonna 2012 noin 0,5 miljoonaa euroa (1,2 miljoonaa euroa). Tämän jälkeen kaikkiin sijoituksiin tehdään ainoastaan yksilöllisiä arvonalentumiskirjauksia ja niiden palautuksia, eikä ryhmäkohtaisia arvonalen­tumistappiokirjauksia enää käsitellä.

Arvonalennusten nettomääräinen tulosvaikutus oli noin 5,1 miljoonaa euroa (1,8 miljoonaa euroa) nega­tiivinen. Tästä 1,8 miljoonaa euroa johtui uudesta kirjanpitokäytännöstä, jonka mukaan rahastosijoituksen arvo Finnfundin taseessa voi rahaston inves­tointiperiodin päätyttyä olla korkeintaan 90 prosenttia hallinnointiyhtiön arvioimasta rahaston tekemien sijoitusten yhteenlasketusta käyvästä arvosta. Aikaisemmin rahastosijoitukset on arvostettu hallinnointiyhtiön arvioimaan käypään arvoon, kuitenkin enintään alkuperäiseen hankintamenoon.

Kulut

Korkokulut olivat 1,1 miljoonaa euroa eli niiden määrä nousi hieman edellisestä vuodesta (0,9 miljoonaa euroa). Korkokulut kohdistuivat pääasiassa sekä dollari­määräiseen luotonottoon, jolla jälleenrahoitetaan Finnfundin dollarimääräisiä sijoitus­lainoja, että vuonna 2012 emittoituihin euromääräisiin yritystodistuksiin. Korkokulujen nousu johtui mm. marginaalitason noususta.

Rahastosijoituksiin liittyviä hallinnointipalkkioita kirjattiin kuluksi 0,3 miljoonaa euroa (0,2 miljoonaa euroa). Nämä hallinnointipalkkiot kohdistuivat rahastoihin, joiden investointi­periodi on päättynyt.

Toimintakulut olivat yhteensä 7,0 miljoonaa euroa ja ne toteutuivat jokseenkin vuoden 2011 tasolla (7,1 miljoonaa euroa).

Tuloslaskelmaan merkityt verot, yhteensä 0,4 miljoonaa euroa (1,2 miljoonaa euroa) ovat osingoista ja myyntivoitoista sijoitusten kohdemaihin maksettuja veroja.

Tase

Taseen loppusumma oli kertomusvuoden lopussa 312,4 miljoonaa euroa (277,9 miljoonaa euroa). Kasvua vuoden 2011 lopun tilanteeseen verrattuna oli 12,4 prosenttia.

---

Sijoitusomaisuuden tasearvo oli kertomusvuoden lopussa 274,1 miljoonaa euroa (252,3 miljoonaa euroa). Kasvua vuoden 2011 lopun tilanteeseen verrattuna oli 8,6 prosenttia.

Lainojen (ml. pääomalainat ja muut välimuoto­instrumentit) osuus oli 141,7 miljoonaa euroa (151,2 miljoonaa euroa) eli 51,7 prosenttia (59,9 prosenttia), osakepääomasijoitusten 64,3 miljoonaa euroa (44,4 miljoonaa euroa) eli 23,5 prosenttia (17,6 prosenttia) ja rahasto­sijoitusten 68,1 miljoonaa euroa (56,7 miljoonaa euroa) eli 24,8 prosenttia (22,5 prosenttia) sijoitusomaisuudesta. Sijoitusomaisuuden jakauma instrumen­teittain muuttui hieman kertomusvuonna siten, että osake­pääoma- ja rahastosijoitusten osuus kasvoi ja lainojen osuus supistui.

Likviditeetin määrä oli kertomusvuoden lopussa noin 33,4 miljoonaa euroa (19,0 miljoonaa euroa), mikä vastaa noin 75,6 prosentin kasvua edellisen vuoden lopusta. Likviditeetti on sijoitettu koti­maisiin rahamarkkinainstrumentteihin varain- ja riskienhallintaa koskevan ohjeistuksen mukaisesti.

Tilikauden päättyessä yhtiön omat varat (osakepääoma ja vapaa oma pää­oma) olivat yhteensä 202,6 miljoonaa euroa (186,3 miljoonaa euroa) eli 65 prosenttia taseen loppu­summasta (67 prosenttia). Oma­varaisuus­aste laski hieman edellisen vuoden lopusta.

Vuonna 2012 yhtiö toteutti kaksi osakeantia. Ensimmäisessä osakeannissa vanhoille osakkaille tarjottiin merkit­täväksi niiden omistusosuuksien suhteessa uusia osakkeita enintään 65 060 kappaletta 170 euron osakekohtaiseen merkintä­hintaan. Osakkeiden merkintäaika oli 20.4.-8.6.2012. Ensimmäisen osake­annin seurauksena osake­­pääomaa korotettiin 10 014 700,00 eurolla, josta Suomen valtion osuus oli 9.999.910,00 euroa ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK 14 790,00 euroa. Päätöksen nojalla annettiin 58 910 uutta osaketta. Finnvera Oyj ei merkinnyt sille tarjottuja uusia osakkeita.

Ensimmäisen osakeannin rekisteröinnin (17.9.2012) jälkeen yhtiön osakepääoma oli 123 949 720,00 euroa jakaantuen 729 116 osakkeeseen. Ensimmäisen osakeannin jälkeen ja tilikauden päättyessä 31.12.2012 Suomen valtio omisti yhtiön osakekannasta 664 780 osaketta (91,2 prosenttia), Finnvera Oyj 63 349 osaketta (8,7 prosenttia) ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK 987 (0,1 prosenttia).

Toisessa osakeannissa vanhoille osakkaille tarjottiin merkittäväksi niiden omistus­osuuksien suhteessa uusia osakkeita enintään 32 258 kappaletta 170 euron osakekohtaiseen merkintähintaan. Osakkeiden merkintäaika oli 10.9.-16.11.2012. Toisen osakeannin seurauksena osakepääomaa korotettiin 4 999 870,00 eurolla, joka muodostui yksinomaan Suomen valtion merkitsemien uusien osakkeiden merkintähinnan maksusta. Päätöksen nojalla annettiin 2 411 uutta osaketta, jotka merkittiin 12.11.2012 ja rekisteröitiin tilikauden päättymisen jälkeen 3.1.2013. Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Finnvera Oyj eivät merkin­neet niille tarjottuja uusia osakkeita.

Toisen osakeannin rekisteröinnin jälkeen yhtiön osakepääoma on 128 949 590 euroa jakaantuen 758 527 osak­keeseen. Suomen valtio omistaa yhtiön osakekannasta 694 191 osaketta (91,5 prosenttia), Finnvera Oyj 63 349 osaketta (8,4 prosenttia) ja Elinkeino­elämän keskusliitto EK 987 osaketta (0,1 prosenttia).

Yhtiön osakkeella ei ole nimellisarvoa. Osakkeen kirjanpidollinen vasta-arvo on 170 euroa.

Kertomusvuoden lopussa yhtiön pitkäaikaiset korolliset velat olivat 45,0 miljoonaa euroa (68,4 miljöonaa euroa) ja lyhytaikaiset 63,0 miljoonaa euroa (21,5 miljoonaa euroa), yhteensä 108,0 miljoonaa euroa (89,9 miljoonaa euroa). Pitkäaikaiset korolliset velat ovat kokonaan USD-määräisiä ja niillä jälleenrahoitetaan Finn­fundin USD-määräistä luotonantoa. Lyhytaikaisiin korollisiin velkoihin sisältyy euromääräisiä yritys­todistuksia 25 miljoonaa euroa.

Pitkäaikaisten velkojen osuus kaikista rahoitus­veloista supistui kertomusvuonna, ollen vuoden lopussa noin 41,7 prosenttia. Rahoitusvelkojen yhteismäärä kasvoi noin 20 prosenttia edellisestä vuodesta.

Takausvastuiden määrä oli vuoden 2012 lopussa 0,2 miljoonaa euroa (0,6 miljoonaa euroa).

Tunnusluvut

	2012	2011	2010
Rahoitustuotot yhteensä, milj. euroa	20,0	30,0	23,2
Tulos, milj. euroa	1,2	9,2	-1,3
Oman pääoman tuotto, %	0,6	5,3	-0,8
Omavaraisuusaste, %	64,8	67,0	58,6

Laskentakaavat:

Oman pääoman tuotto = Tulos ennen satunnaisia eriä–verot x 100 %
                                       Oma pääoma

Omavaraisuusaste =  Oma pääoma                                         x 100 %
                                  Taseen loppusumma – saadut ennakot

 

Hallinto ja henkilöstö 

Vuonna 2012 hallintoneuvosto kokoontui 5 kertaa, johtokunta 13 kertaa ja johtokunnan tarkastusvaliokunta 4 kertaa.

Varsinaisessa yhtiökokouksessa 20.4.2012 käsiteltiin yhtiöjärjestyksen 11 §:ssä mainitut asiat ja päätettiin yhtiön osakepääoman korottamisesta.

Yhtiökokous valitsi hallintoneuvoston jäseniksi kaudelle 2012-2015 johtava asiantuntija Simo Karetien, kansan­­edustaja Antti Lindtmanin, kansanedustaja Pirkko Mattilan ja kansanedustaja Aila Paloniemen, kaudelle 2012-2014 kansan­edustaja Anne-Mari Virolaisen ja kaudelle 2012-2013 yrittäjä Seppo Torisevan ja kansanedustaja Tapani Töllin.

Yhtiökokous valitsi johtokunnan jäseniksi seuraavat henkilöt:

Finanssineuvos Arto Honkaniemi, puheenjohtaja
Ulkoasiainneuvos Kari Alanko, varapuheenjohtaja
Rahoitusjohtaja Tuukka Andersén
Erityisasiantuntija Tuuli Juurikkala
Toimitusjohtaja Nora Kerppola
Yksikönpäällikkö Riikka Laatu
Hallituksen puheenjohtaja Päivi Leiwo-Svensk
Rahoitusjohtaja Markus Pietikäinen

Johtokunnan jäsenillä ei ole varajäseniä.

Ylimääräinen yhtiökokous pidettiin 10.9.2012 ja siinä päätettiin osakepääoman korottamisesta.

Johtokunta asetti 28.2.2012 tarkastusvaliokunnan ja valitsi sen jäseniksi seuraavat henkilöt:

Rahoitusjohtaja Markus Pietikäinen, puheenjohtaja
Finanssineuvos Arto Honkaniemi
Erityisasiantuntija Tuuli Juurikkala
Toimitusjohtaja Nora Kerppola

Yhtiön tilintarkastajana on toiminut PricewaterhouseCoopers Oy, KHT-yhteisö, vastuun­alaisena tilintarkastajana Juha Wahlroos, KHT.

Yhtiön toimitusjohtajana on toiminut tohtori Jaakko Kangasniemi (Ph.D., Agricultural Economics).

Yhtiön palveluksessa oli kertomusvuonna keskimäärin 49 henkilöä (49 henkilöä). Vuoden lopussa työsopimussuhteessa olevan henkilöstön määrä oli 52, joista 46 oli kokopäivätoimisia. Henkilöstöstä oli naisia 37 ja miehiä 15.

Henkilökunnalle maksettujen palkkojen ja palkkioiden yhteismäärä vuosina 2010–2012 ilmenee seuraavasta taulukosta.

	2012	2011	2010
Henkilökunnan lukumäärä keskimäärin	49	49	46
Tilikauden palkat ja palkkiot, 1000 euroa	3 572	3 276	3 150

Kiinteiden kuukausipalkkojen lisäksi henkilöstölle ei maksettu kannustin­palkkioita, koska kannustinpalkkioiden maksu on siirtynyt kannustinpalkkiojärjestelmän muutoksen seurauksena vuoden 2013 puolelle. Tilinpäätökseen on tehty tili­kaudella 2012 ansaittuja kannustinpalkkioita koskeva varaus, joka vastaa 5,89 prosenttia palkkakustannuksista (3,75 prosenttia). Kannustinpalkkion määrä riippuu osittain yhtiötasoisten ja toimintokohtaisten tavoitteiden saavut­tamisesta ja osittain henkilökohtaisesta suorituksesta.

Vuonna 2012 toteutettiin organisaatiouudistus, jossa hankkeiden valmistelu eriytettiin niiden arvioinnista ja seurannasta kolmeen toimialaryhmään. Toimiala­ryhmistä metsä, ympäristö ja uusiutuva energia (EMY) –tiimin toiminta on käynnis­tynyt keväällä 2010 ja sen rinnalle perustettiin Infrastruktuuri (INFRA) ja Teollisuus ja palvelut (TEPA) –tiimit.

Hankkeiden arviointi ja sijoitusomaisuuden seuranta organisoitiin uuteen salkun- ja riskienhallintatoimintoon, johon siirtyi myös vastuu investointikomitean toimin­nasta ja riskiluokituksesta. Lisäksi vastuut hankkeiden taloudellisesta analyysistä, ympäristö- ja sosiaalisten riskien arvioinnista ja hallinnasta sekä kehitys­vaikutusten arvioinnista ja seurannasta samoin kuin Finnfundin oma varain­hankinta keskitettiin salkun- ja riskienhallintatoimintoon.

Organisaatiouudistus tuli voimaan kesäkuussa 2012.

Yhtiön hallintoa kehitettiin vuonna 2012 voimakkaasti mm. lisäämällä sisäistä raportointia yhtiön taloudesta ja toiminnasta runsaasti. Vastuu yhtiön sisäisestä raportoinnista ja sen kehittämisestä sijoittuu pääasiassa hallintoon.

---

Näkymät vuodelle 2013

Valtioneuvoston helmikuussa 2012 hyväksymän kehityspoliittisen toimenpide­ohjelman sekä ulkoasiainministeriön yhtiölle asettamien tavoitteiden mukaisesti Finnfund pyrkii vahvistamaan rahoituksensa myönteisiä kehitysvaikutuksia ja panostaa ensi­sijaisesti matalatuloisiin ja alemman keskitulotason kehitysmaihin. Tavoitteena on edelleen tehdä aktiivista yhteistyötä suomalaisten yritysten kanssa, erityisesti näissä maissa. Jatkossa ylemmän keskitulotason kehitysmaihin sijoitetaan valikoivasti, lähinnä hankkeisiin, joilla arvioidaan olevan merkittäviä ympäristö- ja kehitys­vaikutuksia, joiden saavuttamiselle Finnfund tuo huomat­tavaa lisäarvoa. Syksyllä 2012 päivitetyn strategiansa mukaan Finnfund on valmis ottamaan hankkeissaan aiempaa aktiivisemman ja katalyyttisemman roolin.

Uusien sijoituspäätösten määrän (sekä kappale- että euromäärän) arvioidaan kasvavan vuodesta 2012. Maksatuksissa kasvun ennakoidaan näkyvän vasta myöhemmin ja kun rahoitusta palautunee sijoituksista selvästi aiempaa enem­män, sijoitusomaisuus kasvanee vain vähän, jos lainkaan.

Maksuvalmius pysynee tyydyt­tävänä. Valtion talousarvioon vuodelle 2013 sisältyy 10 miljoonan euron määräraha Finnfundin osakepääoman korottamiseen. Finnfundin luotonoton ehtojen ennakoidaan säilyvän kohtuullisina.

Ulkoasiainministeriön vuonna 2012 hyväksymä erityisriskirahoitus parantaa Finnfundin mahdollisuuksia rahoittaa korkean taloudellisen riskin hankkeita, joilla onnistuessaan on merkittäviä kehitysvaikutuksia.

Tulosnäkymät vuodelle 2013 ovat vaikeasti ennustettavat. Valitut linjaukset tuovat lyhyellä aikavälillä lisää työtä ja kustannuksia, mutta tuloksia ne tuottavat vasta myö­hem­min. Yhtiön sijoitukset ovat suurelta osin varsin riskipitoisia ja lähes puolet niistä on oman pääoman ehtoisia. Tuloksen kannalta on ratkaisevan tärkeää, minkälaisia muutoksia sijoitusomaisuuden arvostuksessa tilikauden aikana tapah­tuu sekä se, ajoittuuko vuodelle voitol­lisia irtautumisia hankkeista. Näiden enna­kointi on vaikeaa.

Finnpartnership-ohjelmassa otetaan liikekumppanuustuelle tulevana vuotena käyttöön uudistetut ehdot, joiden odotetaan nostavan kysyntää. Myös matchmaking­-työhön on saatu uusia resursseja, joiden ennakoidaan tuovan parempia tuloksia.

Johtokunnan esitys jakokelpoisten varojen käsittelystä 

Yhtiön voitto vuodelta 2012 on 1 240 505,11 euroa. Johtokunta ehdottaa, että voitto siirretään voittovarojen tilille ja varataan käytettäväksi yhtiöjärjestyksen 2 pykälän edellyttämällä tavalla.