Toimitusjohtajan katsaus

Ennätyslämmin talvi 2013 - 2014 muistutti suomalaisia ilmastonmuutoksen uhasta. Tätä kirjoitettaessa joukko eturivin yritysjohtajia on juuri perännyt panostuksia uusiutuvaan energiaan ja kehottanut selvittämään voisiko Suomi olla ensimmäinen maa maailmassa, joka luopuu kivihiilen energiakäytöstä.

Yritysjohtajien ajatuksena on kirkastaa Suomen kuvaa puhtaan teknologian osaajana ja siihen tarkoitukseen ehdotus saattaakin olla paikallaan. Esityksen rinnalle on kuitenkin hyvä nostaa kysymys siitä, millaisilla toimilla ilmastonmuutosta voisi tehokkaimmin suitsia.

Finnfundissa uskomme, että parhaat mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ovat kehitysmaissa. Niissä ilmeisimmätkin energiansäästöinvestoinnit ovat usein tekemättä ja parhaimmatkin mahdollisuudet uusiutuvan energian hyödyntämiseen ja metsäkadon estämiseen käyttämättä.

Finnfundin ensisijainen tehtävä ei ole ilmastonmuutoksen hillitseminen vaan köyhyyden vähentäminen kannattavien yrityshankkeiden kautta. Viime vuosina tämän päätyön tekeminen on kuitenkin ajanut meidät yhä useammin rahoittamaan kehitysmaissa juuri ilmastohankkeita. Niukkenevien luonnonvarojen ja kallistuvan energian maailmassa panostukset uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen, kierrätykseen ja kestävään metsätalouteen ovat olleet sekä kannattavia investointeja että tehokkaita keinoja vähentää köyhyyttä.

Pyrimme toki arvioimaan myös sitä, miten hyvin nämä ensisijaisesti kehityksen edistämiseksi tehdyt hankkeet hillitsevät ilmastonmuutosta. Laskelmien mukaan ilmastovaikutukset ovat hämmästyttävän suuria. Usea rahoittamamme hanke saa aikaan sellaisen vuotuisen vähennyksen hiilidioksidipäästöissä, että se vastaa kymmenien tuhansien suomalaisten autojen keskimääräisiä vuotuisia päästöjä. Muutamissa hankkeissa päästövähennysten lasketaan nousevan satojen tuhansien autojen vuosipäästöjen tasolle.

Suuriin ilmastovaikutuksiin on kaksi eri selitystä. Ensinnäkin tyypillinen ilmastoinvestointi kehitysmaassa tuottaa tai säästää enemmän sähköä kuin vastaava investointi Suomessa tai Euroopassa. Kun parhaatkin mahdollisuudet ovat vielä käyttämättä, voimme keskittyä rahoittamaan vain niitä. Investoimme tuulivoimaloihin vain paikoissa, joissa tuulee navakasti läpi vuoden.

Bioenergiassa voimme valikoida hankkeita, joissa raaka-aine on jonkin jalostuslaitoksen jätettä ja valmiiksi kerättynä. Energiansäästössä voimme kehitysmaissa rahoittaa investointeja, joita vastaavat tehtiin meillä jo vuosikymmeniä sitten. Yksityiskohdat vaihtelevat hankkeesta toiseen, mutta suuruusluokka lienee keskimäärin kaksinkertainen: Finnfundin rahoittama uusiutuvan energian tai energiansäästön laite kehitysmaassa tuottaa tai säästää kaksi kertaa enemmän sähköä kuin vastaava laite tuottaisi tai säästäisi Suomessa.

Toinen selitys suurille ilmastohyödyille tulee kehitysmaiden energiasektorin tehottomuudesta. Kehittyneissä teollisuusmaissa uusiutuvan energian tai energiansäästön vaihtoehto on tyypillisesti sähkön tuottaminen suuressa ja verraten tehokkaassa fossiilisia polttoaineita käyttävässä voimalaitoksessa. Kehitysmaissa vaihtoehtona on paljon kalliimpi tuotanto vanhoissa ja tehottomissa voimalaitoksissa tai vielä niitäkin tehottomammissa takapihojen pienissä generaattoreissa. Esimerkiksi Nigeriassa on käytössä useita miljoonia pieniä dieselgeneraattoreita, jotka tuottavat arviolta noin kolme kertaa niin paljon hiilidioksidipäästöjä tuotettua sähköyksikköä kohden kuin nykyaikaiset maakaasuvoimalat. Useimmissa matalatuloisissa maissa ero Suomeen lienee suunnilleen kaksinkertainen: korvaamalla nyt käytössä olevia huonoja vaihtoehtoja tyypillisen Finnfundin rahoittaman ilmastohankkeen tuottama tai säästämä kilowattitunti vähentää päästöjä kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa.

Kun kaksinkertainen määrä kilowattitunteja per laite yhdistetään kaksinkertaiseen määrään päästövähennyksiä per kilowattitunti, tulos on hämmästyttävä: tyypillinen Finnfundin kehitysmaissa rahoittama investointi energiansäästöön tai uusiutuvaan energiaan hillitsee ilmastonmuutosta suunnilleen neljä kertaa niin tehokkaasti kuin vastaava investointi Suomessa!

Kerrannaisvaikutusten kautta vaikutus voi olla vielä tätäkin isompi. Vuonna 2013 Finnfundin suurin sijoituspäätös kohdistui Turkanajärven itäpuolella Keniassa sijaitsevaan 310 megawatin tuulipuistohankkeeseen, josta valmistuessaan tullee Afrikan suurin. Voimakkaiden ja tasaisten tuulten ansiosta turbiinien käyttöasteen on laskettu nousevan hankkeessa yli kaksinkertaiseksi tyypilliseen eurooppalaiseen tasoon verrattuna. Se merkitsee matalia tuotantokustannuksia erityisesti sen jälkeen, kun tätä hanketta varten rakennettavat voimalinjat, tiet ja muut perusrakenteet on tehty. Siksi on varsin todennäköistä, että jos tämä ensimmäinen hanke saadaan liikkeelle, jatkoa seuraa ja paljon hiilivoimaa jää rakentamatta.

Toinen, nyt jo pidemmälle päässyt, esimerkki on viime vuonna käynnistynyt pellettitehdas Indonesiassa. Suomalaisten yrittäjien kehittämässä hankkeessa aiemmin mereen kaadetuista maatalousjätteistä tehdään pellettejä, joilla korvataan kivihiiltä. Finnfundin yhdessä muun muassa suomalaisen Dovren kanssa rahoittama laitos on maan ainoa iso pellettitehdas ja koko maailmassa ainoa, joka käyttää kyseistä raaka-ainetta. Sen esimerkin innoittamana Indonesiaan kaavaillaan nyt useita vastaavia laitoksia.

Viime vuosina Finnfund on rahoittanut myös useita muita uraa uurtavia ilmastohankkeita, jotka onnistuessaan toimivat esimerkkeinä, houkuttelevat seuraajia ja aikaansaavat sitä kautta paljon omaa kokoaan suurempia vaikutuksia ilmastonmuutoksen hillintään, työpaikkojen syntymiseen ja veropohjan vahvistumiseen. Useissa näistä on mukana suomalaista puhdasta teknologiaa ja kehittyneitä suomalaisia käytäntöjä. Tulevaisuudessa haluamme tehdä entistä enemmän yhteistyötä suomalaisten puhtaan teknologian osaajien ja niiden kehitysmaissa sijaitsevien kumppaneiden kanssa.

Vuonna 2013 Finnfund päätti sijoittaa 20 hankkeeseen yhteensä 90 miljoonaa euroa. Enemmistö panostuksista suuntautui uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuden parantamiseen, kierrätykseen ja kestävään metsätalouteen. Osa kehitysvaikutuksiltaan erinomaisiksi arvioiduista hankkeista oli varsin riskipitoisia ja voitiin tehdä valtioneuvoston vuonna 2012 hyväksymän erityisriskirahoituksen turvin.

Vaikka vuodelle 2013 ei ajoittunut myyntivoittoja, yhtiön tulos oli edellisvuotta parempi. Maksatuksia oli vähemmän kuin palautuvaa rahoitusta ja sijoitusomaisuuden määrä supistui, mutta notkahdus jäänee lyhyeksi, koska sijoituspäätöksiä tehtiin edellisvuosia enemmän ja maksamattomien sijoituspäätösten määrä nousi.

Vuonna 2013 Finnfund teki runsaasti pääomasijoituksia, joista ei ole odotettavissa tasaista tuottovirtaa, vaan lähinnä yksittäisiä myyntivoittoja irtautumisten yhteydessä. Tätä tasapainottamassa on erityisriskirahoitus, useiden hankkeiden eteneminen tänä vuonna rakennusvaiheesta tuotantoon sekä päätös siirtää hankevalmistelun painopistettä pääomasijoituksista lainarahoituksen suuntaan. Silti yhtiön vuositulos vaihtelee lähivuosina huomattavasti irtautumisten ja alaskirjausten ajoittumisen myötä.

Siksikin on arvokasta, että yhtiöllä on valtio-omistajan vahva tuki. Finnfundin pääoman korottamiseen on vuoden 2014 budjetissa varattu 10 miljoonaa euroa. Sen lisäksi Suomen saamia päästökauppatuloja päätettiin viime vuonna kohdistaa kehitysyhteistyöhön. Eduskunnan vuoden lopulla hyväksymä ratkaisu tuo yhtiölle kahdeksan miljoonaa euroa. Vaikka Finnfund on paljon pohjoismaisia verrokkejaan velkaisempi, se voi lisäpääomituksen ansiosta tehdä lisää ilmastohankkeita köyhissä maissa vaarantamatta jälleenrahoitustaan.

Kiitän Finnfundin asiakkaita, henkilöstöä ja muita sidosryhmiä hyvästä yhteistyöstä vuonna 2013.

Jaakko Kangasniemi 
toimitusjohtaja